15. marraskuuta 2017

East Coast Park

Viimekertaisella Singaporen reissullani tutustuin East Coast Parkiin, joka on 15 kilometriä pitkä puistoalue itäisellä rannikolla. Ihastelin matkalla sinne vanhempaa arkkitehtuuria plus söpöjä, värikkäitä ja koristeellisia aasialaisia kauppataloja. Kontrasti mahtipontiseen keskustaan on aikamoinen. Mä myös jaksan aina ihmetellä miten maailman toiseksi tiheimmin asutussa maassa voi olla kuitenkin paikoin niin rauhallista, näissäkään kuvissa ei paljon porukkaa näy!

DSC_4865 DSC_4932 DSC_4931

Näistä seuraavan kuvan taloista olin lukenut etukäteen googletellessani Singaporen värikkäimpiä rakennuksia. Erikoinen tyyli johtuu siitä, että nämä on rakennettu vedenpinnan vaihteluiden mukaan.

DSC_4933

Merenrannalla on 15 kilometriä pitkä paratiisimainen hiekkaranta, jonka rauhallinen fiilis vesittyy kun katsoo kohti horisonttia. Tuolla on helppo uskoa, että Singaporessa on maailman kolmanneksi(?) suurin satama. Rannalle näkyvät varmaan sadat laivat, Marina Bayn pilvenpiirtäjät, Sentosan saari ja Changin lentokentälle jatkuvasti laskeutuvat lentokoneet.

DSC_4965 DSC_4988 DSC_4943 DSC_5003

Kävelin vedenkestävien luottotennareideni kanssa rantaviivalla ja tietenkin yks isompi aalto tuli nilkoista sisään. Mutta märät sukat märissä kengissä viilensi kivasti tuolla kuumassa säässä! Mun oli pakko vähän myös kahlata rannalla, vaikka vähän mietityttikin miten likaista se rannan vesi tuolla laivamäärällä mahtaa olla. Aurinko ei paistanut rantareissulla lähes ollenkaan, mutta silti huomasin tosi nopeesti, että iho alkoi kuumottamaan. Iltaan mennessä mulla olikin jo nolon pinkki nenä ja käsivarret. Valkoinen iho ja päiväntasaaja, hankala yhdistelmä!

DSC_4959 DSC_4969 DSC_5014 DSC_5017 DSC_5036 DSC_5022 DSC_5052

7. marraskuuta 2017

Vaaleat kiiltonahkakengät

Näin kesällä Eccon kuvastossa makeet kengät täyttämään mun vaaleiden kenkien syyskolon. Samanväriset sandaalit ovat lämpimällä säällä mun kovassa käytössä ja onhan beige muutenkin lempivärejäni pukeutumisessa. Lisäksi kenkien malli miellytti ja kun huomasin niiden olevan vielä kiiltävät, sekosin kunnolla. Suomen myymälöissä ei näkynyt tätä kenkää, mutta sain ne tilattua.

DSC_8782

Kenkien ensiesittelysetti on peruskauraa vähän mielikuvituksettomalta asupäivältä kun kengät saivat pääroolin. Parhaat farkut tilanteeseen kuin tilanteeseen, hauska vanha kauluspaita, jossa musta ja valkoinen leikittelevät ja yksi harkituimmista takeistani, joka on ilostuttanut mua viisi vuotta. Muistan tätä ostaessa kun harkitsin kauan tämän ja yhden toisen välillä. Se toinen olisi jäänyt yhden talven trendiksi ja kiitänkin nyt nuorempaa itseäni ajattomasta valinnasta.

Tässä muutamat vuodet vanhetessani ja shoppailua vähentäessäni oon saanut ajattomuusprosentin nousemaan. Oikeesti se nähdään tietysti vasta vuosien päästä, mutta uskon materiaalitietoisuuden, mukavuudenhalun, käytännöllisyyden ja omien pukeutumisjuttujen paremman hahmottamisen tukevan mun teoriaa.

DSC_8740 DSC_8760 DSC_8776 DSC_8741 DSC_8759 DSC_8722

3. marraskuuta 2017

Kangaskassit kunniaan

Nuo kankaiset kestokassit! Tykkään kantaa niitä aina mukanani kauppareissuilla. Aluksi tunnuin aina kuitenkin unohtavan ne kotiin. Tarpeeksi monta kertaa sen tehtyäni aloin muistaa pitää sellaista aina autossa. Nykytilanne on usein se, että olen mennyt kauppaan ja muistan että se kassi on edelleen siellä autossa. Miksei voi muistaa!

DSC_8934

Useimmiten kangaskassi selviää onneksi sinne kauppaan asti matkassa mukana ja kassalla tulee tehtyä pieni hyvä työ luonnolle. Ja on tosi hyvä, että yhä useammat erikoisliikkeetkin ovat siirtyneet maksullisiin muovikasseihin. Jos sillä saataisiin reippaasti kulutusta vähenemään.

DSC_8928

Mun kaverilta lahjaksi saatu kassi on mun lemppareita Naantali-kuvallaan ja sopii loistavasti syksyn väreihin! Samaten tuo paita/mekko/mikälie, jota en käytä varmaan koskaan muulloin kun ruskan aikaan. Täysi syysvaate. Loput vuodesta se on lainassa siskolla tai kirppismietintäpinossa. En oo sitä sitten ainakaan vielä viitsinyt lempata kun tiedän jokavuotisen syksykeltakuumeeni. En ainakaan haluu tehdä sitä virhettä, että sen myisin ja joutuisin ostaa pian toisen tilalle. Toisaalta mun tyyli on kyllä pikkuhiljaa vakiintunut tiettyyn kaavaan ja pärjäisin varmaan ilmankin.

Kuvien ruututakki ei oo muuten koskaan aiemmin näkynyt asukuvissa, vaikka se onkin jo aika kiitettävän vanha. Oon ostanut sen muistaakseni joskus lukioaikoina, että olisko se sitten roikkunut mukana jotain kuusi-seitsemän vuotta..

DSC_8935 DSC_8929

1. marraskuuta 2017

Naantalin ruska

Miten sitä oikeesti joka vuosi unohtaa vuodenajat? En taaskaan syksyn tullen muistanut, miten kauniilta ruska näyttää. Ja nyt oon nähnyt sen ensimmäistä kertaa Naantalissa! Nää kuvat on jo parin viikon takaa, mutta oon kyllä ihan pöllähtänyt siitä, miten paljon täällä on vielä tänäänkin lehtiä puissa. Lounais-Suomen rannikkoseudut, cool!

DSC_8774 DSC_8813

Kullankeltaiset koivut on niin uskomattomia! Naantalissa on myös läjäpäin pihlajoita ja ne on jotenkin niin symppiksiä, kun niitä on tuonne kallioillekin ängennyt joka paikkaan.

DSC_8789 DSC_8825 DSC_8795
DSC_8794 DSC_8832 DSC_8843

Oon taas monen aiemman vuoden tyyliin ensin kesäihmisenä ollut murheissani kesän lopusta ja hetken päästä ollutkin ihan syysihminen ja ruskareissaillut kameran kanssa joka päivä. Viime viikolla kun saatiin esimakua talvesta niin muistin taas myös miten talvi-ihminen mä oonkaan. En malta odottaa kauniita pakkaspäiviä ja lunta! Saataispa vaan pitkästä aikaa sellanen kunnon talvi. Ja onhan se kevätkin ihana sen tullessa ajankohtaiseksi. Minkäköhän vuodenajan ihminen mä sitte oikeesti olen eniten, en tiedä! Kiitos neljä vuodenaikaa!

DSC_8848 DSC_8835 DSC_8851
DSC_8879 DSC_8886 DSC_8836