27. heinäkuuta 2017

Unista unikeonpäivää!

Nukkuminen on <3.

Oon pienestä pitäen ollut kova unikeko. Vauvana kun mun vaunut kaatui, en paljon jaksanut herätä sitä miettimään. Mun parhaita unikokemuksia on ehkä se, kun nukahdin siskon divaaniin isän hakatessa parin metrin päässä väliseinää pois. Tai se, kun lähdettiin laivalla Helsingistä Tukholmaan ja mentiin heti lähdön jälkeen ehkä kuuden aikaan pikkupäikkäreille, jotka jatkuivat seuraavaan aamuun. Viimeisin esimerkki on ehkä se, kun joku peruutteli pitkin seiniä hajoittaen talon terassivalot ja herättäen kaikki naapurit. Mun nukkumista se ei haitannut.

Mun huonoimmat unikokemukset liittyvät varmaan kaikki heräämiseen. Arkiaamut käynnistää sarastusvalo radiolla, sen jälkeen tabletti kivalla äänellä, hetken päästä kännykkä kovalla huudolla ja viimeiseksi kämpän toisella puolella toinen sarastusvalo kamalalla piipityksellä. Nään usein pommiinnukkumispainajaisia, mutta onneksi osaan herätä arkisin vartin torkuttamisen jälkeen. Vapaapäivisin homma on vähän eri.. Muut ihmiset saattavat pitää mun heräämistä aika hankalana ja esimerkiksi mun isä on laittanut herättelymielikuvituksensa valloilleen. Oon esim. herännyt jääkylmästä vedestä valuvan rätin heittoon naamalle, monojen jalkaan pukemiseen "hiihtämään"-hihkaisun kera ja ilmapalloista pään ympärille tehdyn lumilyhdyn sisältä.

Tänään tunnun kuuluvani Naantaliin vielä enemmän kuin ennen, täällähän tätä päivää oikein juhlitaankin!

mustavalkouni

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista :)